Ramos-solut – B-solulymfooman tutkimus: Ramos-solujen merkitys

Ramos-solut ovat B-lymfosyyttien solulinja, jota käytetään laajasti biolääketieteellisessä tutkimuksessa. Niitä käytetään erityisesti immunologian ja syöpätutkimuksen aloilla. Tutkijat käyttävät näitä soluja sytotoksisten lääkkeiden arviointiin sekä B-solujen pinta-antigeenien, mutaatioiden ja apoptoottisten mekanismien tutkimiseen.

Ramos-solujen alkuperä ja yleiset ominaisuudet

Solulinjan alkuperän ja keskeisten ominaisuuksien ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää sen sopivuuden arvioimiseksi omaan tutkimukseesi. Siksi on suositeltavaa arvioida nämä tiedot perusteellisesti ennen työn aloittamista. Tässä osiossa käsitellään seuraavia usein kysyttyjä kysymyksiä: Mikä on Ramos-syöpäsolulinja? Mikä on Ramos-solulinjan CD19? Mikä on Ramos-solulinjan CD20? Mikä on Ramos-solujen alkuperä? Mitkä ovat Ramos-solulinjan markkerit? Mikä on Ramos-solujen koko? Mikä on Ramos-solulinjan morfologia?

• Ramos-solulinja perustettiin vuonna 1972. Nämä solut on eristetty amerikkalaista tyyppiä olevan Burkittin lymfooman sairastaneen 3-vuotiaan valkoihoisen pojan askitesnesteestä [1].
• Ne ilmentävät keskeisiä B-solumarkkereita, kuten immunoglobuliini M:ää (IgM), CD19:ää, CD20:tä ja CD22:ta.
• Ramos-solut ovat Epstein-Barr-viruksen negatiivisia soluja. Ne voidaan kuitenkin muuttaa pysyvästi Epstein-Barr-viruksen positiivisiksi soluiksi.
• Näillä B-lymfoblastisoluilla on pyöreä muoto.

Ramosin sinisolut vs. Ramosin B-solut

Ramosin siniset solut ja Ramosin B-solut ovat molemmat ihmisen Burkittin lymfoomasoluja. Molemmat ovat Epstein-Barr-viruksen suhteen negatiivisia. Näiden solujen ero on siinä, että Ramosin siniset solut ilmentävät NF-κB/AP-1:n indusoimaa raportointigeeniä nimeltä SEAP (secreted embryonic alkaline phosphate), kun taas valkoiset Ramos-solut eivät.

Korkean resoluution 3D-animaatio, joka havainnollistaa B-lymfosyytin toimintaa.

Ramos-solujen viljely

Tämän artikkelin osio on tarkoitettu auttamaan sinua oppimaan Ramos-solujen viljelyyn liittyviä välttämättömiä tietoja. Täältä saat selville: Mikä on solulinjan kaksinkertaistumisaika? Mikä on suositeltu viljelyalusta? Miten Ramos-soluja viljellään?

Ramos-solujen viljelyn avainkohdat

Kaksinkertaistumisaika:

Ramos-solujen kaksinkertaistumisaika on noin 20,4 ± 1,5 tuntia. Se voi kuitenkin vaihdella soluviljelyolosuhteiden mukaan.

Adherentti vai suspensio:

Ramos-solut kasvavat suspensiossa.

Solutiheys:

Ramos-solulinjan optimaalinen solutiheys on 3 x 10⁵ solua/ml. Aliviljelyä varten suspensiossa olevat solut kerätään sentrifugoimalla. Soluihin lisätään tuoretta elatusainetta ja ne suspendoidaan huolellisesti uudelleen. Sen jälkeen solut kaadettiin uuteen pulloon tiheydellä 3–9 × 10^⁵ solua/ml.

Kasvatusväliaine:

Ramos-solujen viljelyyn käytetään RPMI 1640 -kasvatusliuosta, johon on lisätty 10 % naudan sikiöseerumia, 2,1 mM stabiilia glutamiinia ja 2,0 g/l NaHCO3. Kasvatusliuos on vaihdettava 2 kertaa viikossa.

Kasvatusolosuhteet:

Ihmisen Burkittin lymfoomasolulinjaa (Ramos) pidetään kostutetussa inkubaattorissa 5 %:n CO₂-pitoisuudessa ja 37 °C:n lämpötilassa.

Säilytys:

Jäädytetyt Ramos-solut säilytetään alle -150 °C:n lämpötilassa tai nestemäisen typen höyryvaiheessa solujen elinkelpoisuuden säilyttämiseksi pidemmäksi ajaksi.

Jäädytysprosessi ja elatusaine:

Ramos-soluille suositellaan CM-1- tai CM-ACF-pakastusväliainetta. Käytetään hidasta pakastusprosessia, jossa lämpötila laskee asteittain 1 celsiusaste minuutissa. Tämä hidas pakastus suojaa soluja shokilta ja parantaa niiden elinkelpoisuutta.

Sulatusprosessi:

Sulattamista varten jäädytettyjä soluja pidetään esilämmitetyssä vesihauteessa 37 °C:ssa 40–60 sekuntia, kunnes jäljellä on vain pieni jääpalas. Sen jälkeen lisätään tuoretta elatusainetta ja solut sentrifugoidaan jäädytysaineen poistamiseksi. Pelletti suspendoidaan uudelleen ja solut siirretään uuteen, viljelyelatusainetta sisältävään pulloon.

Bioturvallisuustaso:

Bioturvallisuustason 1 laboratorio on välttämätön Epstein-Barr-viruksesta vapaiden Ramos-soluviljelmien ylläpitämiseksi. Bioturvallisuustaso nostetaan kuitenkin tasolle 2, kun Ramos-solut muuttuvat pysyvästi Epstein-Barr-viruksen kantajiksi.

Ramos-B-lymfosyyttisolulinja suspensiossa, kuvattu 10- ja 20-kertaisella suurennuksella.

Ramos: Edut ja rajoitukset

Muiden solulinjojen tavoin myös Ramos-soluilla on selkeitä etuja ja rajoituksia. Tässä osiossa tarkastellaan joitakin merkittäviä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi niiden käyttöön tutkimuksessa.

Edut

• Burkittin lymfooman solumalli: Ramos-solut on kehitetty Burkittin lymfoomapotilaalta, mikä tekee niistä merkittävän solumallin imukudoksen pahanlaatuisten kasvainten tutkimuksessa.
• Helppo viljely: Ramos-soluja on helppo viljellä ja ylläpitää laboratoriossa. Niiden viljelyvaatimukset ja -olosuhteet ovat yksinkertaiset.

Rajoitukset

• In vitro -malli: Ramos-solut eivät välttämättä edusta täysin potilaan kasvainten geneettistä monimutkaisuutta, mikä rajoittaa niiden sovellettavuutta. Lisäksi Ramos-solulinjalla tehtyjen kokeiden tulokset eivät välttämättä heijasta täysin in vivo -olosuhteita, mikä voi aiheuttaa haasteita tulosten siirtämisessä kliiniseen käyttöön.

 Ramos-solujen sovellukset tutkimuksessa

Ramos-soluilla on lupaavia sovelluksia biolääketieteen alalla. Ramos-solujen tärkeimpiä tutkimuskäyttötarkoituksia ovat muun muassa:

• Lymfooman biologia: Ramos-soluja käytetään laajalti lymfooman biologian tutkimiseen. Niiden avulla tutkitaan imukudossyöpien taustalla olevia geneettisiä ja molekyylitekijöitä. Lisäksi tutkijat saavat näiden Burkittin lymfoomasolujen avulla tietoa taudin puhkeamisesta, etenemisestä ja heterogeenisyydestä. Tutkitaan myös geneettisiä mutaatioita ja signalointireittejä, mikä voi johtaa tarkempien diagnoosi- ja hoitomenetelmien kehittämiseen. Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että GCN5 (General control non-depressible 5) -histoniasetyylitransferaasin estäminen vähentää ihmisen Burkittin lymfoomasolujen (Ramos) tuumorigeenisyyttä häiritsemällä BCR-signalointia. Siksi GCN5:tä ehdotetaan mahdolliseksi kohteeksi lymfoomalääkehoidon kehittämisessä [2].
• Lääkeaineiden seulonta ja testaus: Ramos-solulinjaa käytetään laajalti lääkeaineiden seulonnassa ja testauksessa. Tutkijat arvioivat potentiaalisten terapeuttisten yhdisteiden tehoa lymfoomasolujen solujen lisääntymisen ja kasvun estämisessä sekä solukuoleman indusoinnissa. Tämä auttaa tunnistamaan lupaavia lääkeainekandidaatteja, mikä puolestaan helpottaa kohdennettujen hoitojen kehittämistä lymfoomapotilaille. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että Annona-hedelmän kuoresta, hedelmälihasta ja siemenistä valmistetulla metanoliuutteella oli kohtalainen vaikutus, kun taas kloroformiuutteella oli voimakas vaikutus Ramos-solujen lisääntymiseen. Näin ollen tutkimuksessa ehdotettiin, että Annona-hedelmät saattaisivat osoittautua tehokkaiksi lymfooman ehkäisyssä ja hoidossa [3].

Ramos-solut tutkimukseesi

Ramos-soluja käsittelevät julkaisut

Tässä artikkelin osiossa luetellaan muutamia mielenkiintoisia tutkimusjulkaisuja, joissa käsitellään Ramos-solulinjaa:

CD79b:n ja CD19:n jatkuva signalointi on välttämätöntä Burkittin lymfooman B-solujen elinkelpoisuudelle

Tämä tutkimus julkaistiin The EMBO Journal -lehdessä vuonna 2018. Tutkimuksessa havaittiin, että Ramos-B-solujen elinkelpoisuus ja kilpailukykyinen kasvu edellyttävät Ramos-solujen CD19- ja CD79b-markkerien (BCR-signalointikomponentti Igβ) ilmentymistä.

Smac-mimeetit ja TRAIL toimivat yhdessä indusoidakseen MLKL-riippuvaa nekroptosia Burkittin lymfooman solulinjoissa

Tämä Neoplasia-lehdessä (2021) julkaistu tutkimus käytti Ramos-soluja ja esitti, että mixed lineage kinase domain (MLKL) -proteiinia säädellään epigeneettisesti Burkittin lymfoomasoluissa (Ramos). Siten se on lupaava ennustemarkkeri nekroptoosiin liittyvien hoitojen onnistumiselle.

JAK2:n aiheuttama PBK/TOPK Tyr74:n fosforylaatio edistää Burkittin lymfooman kasvaimen kasvua

Tämä Cancer Letters -lehdessä (2022) julkaistu tutkimusartikkeli viittaa siihen, että JAK2/TOPK/histoni H3 -signaalinvälitysakselilla on ratkaiseva rooli B-lymfoomasolulinjojen proliferaatiossa in vitro.

Verotoksiini-1:n aiheuttama endoplasmakalvoston (ER) stressi laukaisee apoptoottisia tai selviytymisreittejä Burkittin lymfoomasoluissa

Tämä artikkeli julkaistiin vuonna 2020 Toxins-lehdessä. Tutkimuksessa esitettiin, että verotoksiini-1-hoito indusoi endoplasmakalvoston (ER) stressiä Ramos-B-soluissa. Tämä johtaa apoptoottisten tai selviytymissignaalien käynnistymiseen lymfoomasolulinjoissa.

Silymariini estää Toll-kaltaisen reseptorin 8 geenin ilmentymistä ja apoptoosia Ramos-syöpäsolulinjassa

Tässä Avicenna Journal of Phytomedicine -lehdessä (2020) julkaistussa tutkimuksessa raportoitiin, että luonnollinen yhdiste, silymariini, estää TLR8:n (Toll-like-reseptori 8) ilmentymistä ja apoptoosia Ramos-solulinjassa.

Ramos-solulinjaan liittyviä resursseja: protokollia, videoita ja muuta

Seuraavassa on muutamia Ramos-soluja koskevia verkkolähteitä:

• Ramos-solujen transfektio: Tämän asiakirjan avulla voit oppia Ramos-solulinjan transfektioprotokollan.

Seuraava linkki sisältää Ramos-soluviljelyprotokollan:

• Ramos-solut: Tämä verkkosivusto sisältää perustietoa Ramos-solulinjasta. Se sisältää myös protokollan Ramos-solujen aliviljelyyn sekä lisääntyvien ja kryokonservoiduiden viljelmien käsittelyyn. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa Ramos-solujen elatusaineista, kaksinkertaistumisaikasta ja solutiheydestä.

Ramos-soluja koskevat keskeiset näkemykset: Ramos-järjestelmä: Usein kysytyt kysymykset: Usein kysytyt kysymykset: Usein kysytyt kysymykset

Lähteet

1. Kerntke, C.G., Membraani-IgE:n organisaation ja signalointikyvyn analyysi sen vuorovaikutuksessa CD19:n ja CD23:n kanssa B-lymfosyytteissä. 2021, Georg-August-Universität Göttingen.
2. Farria, A.T. ym., GCN5 HAT:n estäminen vähentää ihmisen Burkittin lymfoomasolujen eloonjäämistä vähentämällä MYC-kohdegeenien ilmentymistä ja estämällä BCR-signalointireittejä. Oncotarget, 2019. 10(56): s. 5847.
3. Al‐Shaya, H.M., ym., Annona-hedelmän fytokemiallinen profiili ja antioksidanttivaikutus sekä sen vaikutus lymfoomasolujen proliferaatioon. Food Science & Nutrition, 2020. 8(1): s. 58–68.